Pieni tyttö keinui yksin pihalla köyhässä puukeinussa. Kaikki oli uutta, mutta kaunista. Täällä olisi kiva asua. Hetken kuluttua pihalle tulee kaksi uutta tyttöä. "Lähetkö leikkiin?" "Ööö, ihan sama", tuo pieni tyttö vastaa. Tuostakinon jo 6 vuotta. Toinen noista on jo muuttanut pois, ja sen toisen kanssa ollaan 24/7 joka päivä. Joka päivä väitellään. Se juo joka viikonloppu, se polttaa yhden tavisaskin päivässä, semelkein rikko munmelko!) hienon puhelimen. Yritän olla kaverina, mutta mitä saan? "Sun pupu on kauhee. Kuka niitäki jaksaa?" tai "toi sun hiusväri on aika ihana..." Se on kyllä huippu, kun se tupakan hajuisena istuu viereen ja minua oksettaa, ja sitten saa kuulla sen mahtavasta viikonlopusta miten se oli juomassa ja melkein pani sen poikakaverin kaa, joka hädin tuskin jaksaa sen huutoa sille. Raukka poika.Kaiken lisäksi juuri missasin sen matikan opetuksen, jota juuri kipeimmin tarvitsin. Sitten kysytään " Kuunteleksä ees. Toisi hauskaa ku et ikinä kuuntele". Tympii olla tommosen kanssa.

Oon löytäny uusia aivan mahtavia kavereita, ne on toisi mukavia. Niitäkin harmittaa kun joudun olemaan tuollaisen ihmisen kanssa. Tyyppihän kuolee 10 vuoden sisällä. Mutta sanoako ei 6 vuoden kaveruuden jälkeen?.hfdh ....ghdhgdf